Hyvä päivä elää

70-vuotias Koiton Laulu ei huuda eikä julista. Uuden levyn kuoroteokset herättävät pohtimaan maailman tilaa lempeän huumorin kautta, mutta myös epäkohtia kiihkeästi kyseenalaistamalla.
Sävelmissä on ”myrskyä, rakkautta ja hiukan aamunsarastusta” (Pajupilli, san Katri Vala).

Koiton Laulu edistää uuden musiikin luomista. Hyvä päivä elää -levyn laulut on kirjoitettu viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ja suurin osa nimenomaan Koiton Laululle. Säveltäjien joukkoon kuuluu varsinkin kuoron johtajia (Tomas Takolander, Kaapo Ijas, Jussi Tuurna, Jouni Bäckström) sekä kuorolaisia (Markku Nikula, Peku Heinonen).

Levyn tekstit koostuvat pääosin nykyrunoudesta (Hanna Weselius), modernista runoudesta (Katri Vala, Saima Harmaja, Aaro Hellaakoski) ja kalevalaisesta perinteestä. Lisäksi levyllä on Pirkko Saision, Juha Hurmeen ja Sirpa Riuttalan teksteihin sävellettyjä kuoroteoksia. Sakari Ylivuoren Isänmaa-kappaleen teksti on puolestaan peräisin Suomen ympäristölaista vuodelta 2000. Kirjoittajistakin on kaksi entisia tai nykyisiä kuorolaisia (Hanna Weselius, Sirpa Riuttala).

Anna Paju: LAULU ON TOIVOA, VALOA JA VASTARINTAA

"Intohimoisesti ja sydämestään asiaansa suhtautuvat harrastajat ovat valtava potentiaalinen yhteiskunnallinen voima." Näin toteaa Aikuiskasvatus-lehdessä julkaistu tapaustutkimus, joka käsittelee Koiton Laulun yhteiskunnallista aktivismia 1970-luvulta 2020-luvulle. Kuinka työväenperinteestä ja vasemmistolaisesta laululiikkeestä ponnistava kuoro toimii 2020-luvulla? Tämä levy on yksi vastaus kysymykseen. Levyn laulut on kirjoitettu viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ja suurin osa nimenomaan Koiton Laululle. Maailma muuttuu ja musiikkimme sen mukana. Pohjavireenä soivat silti aina kuorolaisille tärkeät arvot ja teemat, kuten rauha, ihmisoikeudet, tasa-arvo, ympäristönsuojelu, kauneus ja solidaarisuus. 70-vuotias Koiton Laulu ei huuda eikä julista. Uskomme, että maailma muuttuu, kun sitä muutetaan. Kuorona haluamme edistää uuden musiikin luomista. Uskallamme olla ymmällämme, empaattisia ja esittää kysymyksiä.Uusien laulujen aiheiksi ovat nousseet esimerkiksi seksuaalinen tasa-arvo ja pakolaisuus. Siinä missä Shakespearen Sonetissa numero 116 rakkaus on tähti eksyneille laivoille, Hanna Weseliuksen runossa Sonetti numero 0 tähdet ovat lähtevän lentokoneen valoja. Se on osa Turvapaikka-kantaattia, joka kantaesitettiin yhdessä Taideyliopiston opiskelijoiden sinfoniaorkesterin kanssa 2013. Laulujen tyylilajeissa liikutaan kansanlaulumaisista sävyistä modernimpaan ilmaisuun. Markku Nikula kuvailee Aseettomuuden voima -sävellystään pidättyväiseksi, melodiaa pienieleiseksi. Katri Valan runon julkaisuajankohtaa (1934) ja nykyhetkeä yhdistää äärioikeiston uhmakas esiintyminen Suomessa ja maailmalla.

Kuin alleviivauksena pasifismille Nikula on kirjoittanut runon ydinlauseen, ”aseettomat kädet peloittavat valtiaita” , toistumaan teoksen lopussa.”Jos typeryys raivoaa, perusta kirjasto. – – Jos kulttuuri kuolee, ala laulaa.” Näin kehotti kirjailija Juha Hurme muutaman vuoden takaisessa vappupuheessaan. Lukekaa kirjoja on sivistysaiheisesta, Hurmeen teksteihin perustuvasta kan-taatista Nyljetyt laulut. Tilausteos kantaesitettiin Työväen Sivistysliiton 100-vuotisjuhlissa syyskuussa 2019. Levyn päättävä Epilogi on sävelletty läksiäislahjaksi pitkäaikaiselle kuorolaiselle. Levy ja sen julkaisukonsertti puolestaan päättävät Tomas Takolanderin kuusivuotisen kauden kuoron taiteellisena johtajana. On sekä periaatteellinen että yhteiskun-nallinen kysymys pohtia, keille laulaa, keiden kanssa laulaa tai missä laulaa. Koiton Laululle on tärkeää viedä musiikkia myös paikkoihin, joissa sitä ei yleensä kuule ja ihmisille, joiden pääsy taiteen ja kulttuurin pariin on vaikeaa. Levyn nimikkokappale Hyvä päivä elää syntyi osana yhteisöllistä teatteriprojektia. Tässä menee raja – laulu unelmien huomisesta -esitys juhlisti Helsingin Diakonissalaitoksen 150-vuotista työtä heikoimman puolustajana. Ympäristölakia siteeraavan Isänmaan lauloimme Elokapinan leirissä. Ilmastokatastrofin, lajikadon tai sodan kaltaisten kriisien edessä mieleen saattaa hiipiä ajatus laulamisen mielekkyydestä. Silloin mieltä ja maailmaa valaisee tämä kirjailija Emmi Itärannan ajatus: ”Taiteen tekeminen itsessään edustaa radikaalia toiveikkuutta. Se on kieltäytymistä kyynisyydestä, rivien väliin kätkettyä tulevaisuususkoa.”

Toivo elää tieteessä, taiteessa ja yhteisöissä. Ihmisen äänessä. Siinä, ettei suostu pelkäämään, ei vaikenemaan. 
Sävelaskel kerrallaan parannamme maailmaa.